[Tämä opetus on osa tammikuussa 2021 pidettyä verkkoraamattukoulua]

Tämän sarjan aikana tutkitaan Raamatun ensimmäisiä lehtiä ja etsitään sieltä pitkiä linjoja halki koko Raamatun ja aivan meidän päiviimme asti. Kun nyt nostamme esille Nooan ja kertomukset hänestä (1. Moos. 6-9), muistamme, mihin vaiheeseen kertomukset sijoittuvat: Vielä tässä vaiheessa Jumala lähestyy koko ihmiskuntaa eikä hänellä ole erikseen omaisuuskansaa, kuten myöhemmin. Vielä ei myöskään puhuta ilmoitususkonnosta, kuten Abrahamista alkaen. Siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - on hyvä tutkia näitä kertomuksia.

Kärsivällinen odottaja

Vaikka vielä ei siis ollut erikseen Jumalan kansaa ja muita eikä kukaan ollut saanut tehtäväkseen vartioida Jumalan ilmoitusta, kuten Israel myöhemmin, oli silti olemassa oikea ja väärä, Jumalan tahdon mukainen elämä ja jumalattomuus. Myöhemmin nimenomaan Nooan sukupolvea pidettiin kaiken jumalattomuuden huippuna, koska juuri se herätti Jumalan vihan ja nostatti vedenpaisumuksen.

Nooa sai tehtäväkseen rakentaa arkin. Raamattu ei kuvaile tapahtumia eikä asenteita sen tarkemmin, vaan on harvinaisen niukkasanainen (”Nooa teki niin kuin Herra oli häntä käskenyt.”), mutta myöhemmät kertojat ja laulajat ovat toki täyttäneet aukot. Arkkia ei rakenneta hetkessä, vaan se vie aikaa. Voimme vain kuvitella, millaista oli kaataa puita, sahata lankkuja, taivuttaa valtavia runkoja - ja odottaa. Olenko ihan varmasti tekemässä jotakin järkevää? Voinko oikeasti luottaa siihen, että Jumala käski minun tehdä juuri näin? Myöhemmät laulajat ovat ymmärrettävästi kuvanneet myös ympäristön ihmiset pilkkaamassa hullua miestä, joka alkaa rakentaa kuivalle maalle valtavaa laivaa. Mitä sinä ajattelisit sellaisesta miehestä?

Uudessa testamentissa Nooa on kärsivällisen odottamisen malli ja uskon esikuva. Kristus palaa takaisin ja häntä totisesti kannattaa odottaa, pilkkasivat muut uskoamme kuinka hyvänsä. Heprealaiskirje muistuttaa lukijoitaan näin:

Usko sai Nooan taipumaan Jumalan tahtoon, kun hän sai ilmoituksen sellaisesta, mikä ei vielä ollut nähtävissä. Hän rakensi arkin, ja näin koko hänen perheensä pelastui. Hänen uskonsa langetti maailmalle tuomion ja antoi hänelle itselleen uskovien perinnön, vanhurskauden (Hepr. 11:7)

Synti saa palkkansa

Emme tiedä, mikä Nooan sukupolvessa herätti Jumalan vihan niin, että hän halusi tuhota vedenpaisumuksella kaiken elävän. Ehkä ratkaisevan vihjeen saamme siitä kertomuksesta, joka edeltää vedenpaisumusta (1. Moos. 6:1-4): Jumalan enkelit (niin asia on ymmärrettävä) rakastuivat ihmisiin ja näistä suhteista syntyi ihmisten ja enkelien sekasikiöitä. Tämä arvoituksellinen kertomus on ollut sekä varhaisessa juutalaisuudessa että varhaisessa Kirkossa tärkein kohta, josta käsin Saatanan lankeemus on ymmärretty. Tavalla tai toisella kyse on Jumalaa vastaan tehdystä henkivaltojen kapinasta, johon liittyivät myös ihmiset. Meillä on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, mutta vanhasta tulkinnasta on varmaan tarpeetonta irtautua.

Niin tai näin, vedenpaisumuskertomus saarnaa selkeää kieltään. Synti saa tässä maailmassa tilansa, mutta aikanaan siitä tulee loppu ja sen yli tulee Jumalan tuomio. Juuri tämä kaava kuuluu vedenpaisumuskertomuksen ytimeen. Jumalan tahto voidaan tässä maailmassa sivuuttaa, häntä voidaan pilkata, hänen omiaan voidaan vihata ja vainota - mutta kerran tulee tuomion hetki eikä siltä säästy yksikään ihminen muuten kuin Jumalan armosta. Oli puhe vedestä tai tulesta, Jumalan vihan päivänä kaikki vastaväitteet vaikenevat ja pilkkaajat hukkuvat.

Kaste ja vedenpaisumus

Nooa esiintyy myös Ensimmäisessä Pietarinkirjeessä (1. Piet. 3:20-22):

Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui arkissa veden kantamana. Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, hänen, joka on mennyt taivaaseen ja istuu Jumalan oikealla puolella ja jolle on alistettu enkelit, vallat ja voimat.

Uusi testamentti käyttää kasteesta useita kuvia. Pietari vertaa sitä arkkiin ja vedenpaisumukseen. Kaste on kuin laiva, joka kannattaa kristittyä silloin, kun tuhotulva nousee. Sen ytimenä ei ole se, että ihminen lupaa luopuma saastaisesta elämästään – sekin on Room. 6 perusteella tärkeää – vaan se, että Jumala on tehnyt "hyvän omantunnon liiton". Kreikan sana eperotema tarkoittaa sanatarkasti kysymystä, tässä sopimusta, johon heikompi osapuoli kysyttäessä suostuu. "Hyvän omantunnon sopimus eli liitto tarkoittaa siis ensi sijassa sitä, että Jumala tarjoaa ihmiselle anteeksiantoa ja hyvää omaatuntoa, minkä ihminen ottaa kiitollisena vastaan" (J. Thurén).

Venettä voi olla raskas kantaa, mutta vedessä se kannattelee. Maalla arkki oli iso ja kömpelö, mutta vedenpaisumuksen aikana se oli ainoa turvapaikka. Kaste on Jumalan meille tekemä pelastava arkki. Kun synnin hätä nousee ja kaikki muu katoaa käsistä, Jumalan tekemä pelastusalus kestää kaikki myrskyt.

Sateenkaaresta emme luovu!

Viime aikoina sateenkaari on tullut symboloimaan kahta aivan erilaista asiaa. Sitä on käytetty seksuaalivähemmistöjen oikeuksien vertauskuvana: Samassa kaaressa on monta eri väriä ja niin pitää olla myös seksuaalielämän alueella. Raamattua lukeva ihminen saattaa olla jopa kiusaantunut nähdessään sateenkaarisymbolin, joka viittaa Uuden testamentin selkeästi tuomitsemaan elämäntapaan (ks. esim. 1. Kor. 6:9-11).

Raamatun näkökulmasta sateenkaarella on aivan toinen merkitys ja se aukeaa vedenpaisumuskertomuksesta. Se on Jumalan antama merkki ja lupaus siitä, että hän ei tuhoa ihmiskuntaa vaan rakastaa sitä. Meillä ei ole mitään syytä luovuttaa Jumalan antamaa sateenkaarta vieraisiin käsiin. Se on mahtava lupaus, toivon, ilon ja valon symboli. Kaiken vaivan ja ahdistuksen keskellä loistava sateenkaari muistuttaa sinua tästä: Olet Jumalan oma, elät Jumalan maailmassa ja tulevaisuus on Jumalan käsissä. Rahaa jumaloivat ovat koettaneet opettaa meille, että sateenkaaren päässä on aarre. Ei ole. Sateenkaari itsessään on se aarre. Olet Jumalan lapsi ja taivaan perillinen ja jokainen päiväsi on kätketty hyvän Jumalan käsiin.