Ensimmäisen Mooseksen kirjan alkulukujen henkilöt ovat kaikki piirtyneet eurooppalaiseen historiaan. Toisaalta Raamatun kertomukset heistä on luettu tarkkaan, toisaalta jokaiseen heistä liittyy myös valtava, vuosituhantinen tulkintahistoria. Jokainen näistä henkilöistä on paitsi Raamatun henkilö, myös symboli. Tämä pitää erittäin suuressa määrin paikkansa myös Eevasta. ”Eevan tyttäret” tai ”Eevan lapset” merkitsevät hyvin paljon. Ja totta kai Eeva kulkee parina Adamin kanssa.

Yhteinen vastuu

Kirkon historia on merkittävältä osalta varsin miehistä historiaa, ja se näkyy harvan asian kohdalla niin selvästi kuin Eevan kohdalla. Varsin usein syntiin lankeaminen on pantu hyvinkin vahvasti Eevan syyksi. Uuttahan tuo ei ole, sillä Adam syytti heti langettuaan asiasta toisaalta Eevaa, toisaalta Jumalaa, joka oli antanut hänelle vaimon. Toisaalta erityisesti 1. Tim. 2 antaakin ymmärtää, että syntiinlankeemuksessa rikkoutui jotakin, jota syntien anteeksiantamus ei tässä ajassa täysin kumoa. Eeva kantaa vastuutaan tässä syntisessä maailmassa. Mutta samalla on hyvin painavasti todettava, että syntiinlankeemus on koko ihmissuvun syytä. Tässä maailmassa sekä nainen että mies ovat syvällä synnin suossa. Molemmat sukupuolet ovat eksyneet pois Jumalan luota, kääntyneet syntiin ja kantavat myös yhdessä vastuun siitä, millainen tämä maailma on. Oli sitten kyseessä miesnäkökulma tai naisnäkökulma, se on aina syntiin langenneen ja syntisen ihmisen näkökulma. Vain Jumalan sanasta, Raamatusta, meitä vastaan loistaa valon ja armon valtakunnan tarjoama näkökulma.

”Tämä se on!” (1. Moos. 2:23)

Raamatun ensimmäisillä lehdillä kerrotaan siitä, miten Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi., Jumalan kuvaksi. Jumala siunasi avioliiton:

Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.  Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu." (1. Moos. 1:27-28)

Kirkon tulkintahistoria poikkesi vuosisatojen ajan merkillisesti juutalaisesta uskosta. Juutalaisessa uskossa avioliitto katsottiin suureksi lahjaksi ja sukupuolisuus hyvin myönteiseksi asiaksi. Sen sijaan kristinuskossa tapahtui muutama sata vuotta Uuden testamentin ajan jälkeen kummallinen kehitys: Askeettisten ihanteiden vuoksi avioliittoa alettiin pitää enemmän tai vähemmän toisen luokan ratkaisuna, johon turvautuivat ne jotka eivät pystyneet elämään täydellistä eli naimatonta elämää. Tästä johtui Lännen kirkossa n. v. 400 vaatimukseksi asetettu pastorien naimattomuus, jota Idän kirkko ei koskaan hyväksynyt. Tästä johtui myös luostarielämän ja naimattomuuslupausten ihannoiminen. Uskonpuhdistus hylkäsi nämä ihanteet syystä ja vetosi siinä myös suoraan Jumalan sanaan:

Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja pahojen henkien opetuksia. He luottavat tekopyhiin valehtelijoihin, joiden omassatunnossa on polttomerkki. Nämä kieltävät menemästä naimisiin ja syömästä ruokia, jotka Jumala on luonut sitä varten, että ne, jotka tuntevat ja uskovat totuuden, nauttisivat niitä ja kiittäisivät Jumalaa. Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se otetaan kiittäen vastaan. Jumalan sana ja rukous pyhittävät sen. (1 Tim. 4:1-5)

Avioliitto on yksi harvoja asioita, jotka ihminen sai mukaansa paratiisista. Avioliitto ja sukupuolisuus ovat suuri Jumalan lahja ja niiden yllä lepää edelleen hänen siunaava kätensä. On syytä sanoa myös suoraan, että miehen ja naisen välinen seksielämä on Jumalan lahja osa hänen luomistarkoitustaan. Kristillisen uskon mukaan se kuuluu vain miehen ja naisen välille ja vain avioliittoon, ei siis ollenkaan homoseksiin eikä myöskään avioliiton ulkopuolisiin tai esiaviolisiin heterosuhteisiin. Herra itse on ihmisen Luoja ja hän on antanut meille tuotteensa käyttöohjeet. Niiden noudattamista alleviivataan syystä, koska juuri tällä herkällä alueella haavoitamme hyvin syvästi sekä itseämme että muita. Samalla on korostettava, että seksissä itsessään ei ole mitään saastaista eikä hävettävää – se on Jumalan lahja.

Kokonaan toinen asia on naimattomuuden suuri arvostus nimenomaan Uudessa testamentissa. Juutalainen usko vaati jokaista menemään naimisiin ja saamaan lapsia – se katsottiin Jumalan käskyksi. Sen sijaan Jeesus antoi naimattomuudelle aivan uudenlaisen arvon. Oli niitäkin, jotka olivat jättäneet avioliiton solmimatta Jumalan valtakunnan tähden (Matt. 19: 12), ja tästä syystä myös Paavali arvostaa naimattomuutta vähintään yhtä paljon kuin avioliittoa (1. Kor. 7). Pakoksi sitä ei kuitenkaan saa kenellekään asettaa.

Aivan oma ongelmansa on meidän aikamme kipeä ongelma. Moni on naimaton vastoin omaa tahtoaan. Yksinäisyys on kipeää, varsinkin kun näkee muiden ilon ja onnen. Tässä niin kuin muissakin asioissa opettelemme vain luottamaan siihen, että on olemassa Jumala ja että hän on hyvä eikä hän unohda yhtään ainoaa ihmistä. On Jumalan aika ja on Jumalan tie, jolle sitoudumme. Tiedän, että siihen on vaikea luottaa, mutta Jumala tuntee kaikki huolemme ja hänellä on varattuna polku meille jokaiselle.

Feminismi – mitä ajattelemme?

Yksi viimeisen vuosisadan vahvimmista aatevirtauksista on naisten oikeuksien puolustaminen. Aatteet eivät yleensä juuri muuta maailmaa, ellei niiden takana ole merkittävää voimaa. Tällä kertaa on, ja useammasta syystä. Puhtaassa maatalousyhteiskunnassa naiselle ei ollut juuri muuta paikkaa kuin koti. Yhteiskunnan muuttuminen teollisuus- ja palveluyhteiskunnaksi vei naiset töihin kodin ulkopuolelle ja toi heille samalla oman kukkaron. Hyvin merkittävä muutos oli ehkäisyvälineiden mahdollistama syntyvyyden säännöstely. Se teki mahdolliseksi aivan uudenlaisen elämänmallin sekä avioituneille että avioliittoa karttaville, Tuohon asti perheessä nainen oli hoitanut lapset ja sinkkuna liihotteleminen oli mahdollista vain miehille. Muutos on ollut radikaalia Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Vilkaisu kolmanteen maailmaan riittää osoittamaan, että maailmanlaajuisesti muutokset ovat vasta alussa, mutta joissakin maissa hyvässä vauhdissa.

On vaikea määrittää, missä vaiheessa naisten oikeuksien puolustamista tulee kutsua feminismiksi. Feminismi aatteena katsoo sekä historiaa että nykyistä yhteiskuntaa omasta näkökulmastaan: Kyse on ollut ja on heikomman (eli naissukupuolen) sortamisesta, jota tukevat yhteiskunnan rakenteet. Tästä näkökulmasta se katsoo myös kristinuskoa ja sen historiaa ja myös Raamattua: Koko Kirkon historia on sen mukaan ollut sorron ja alistamisen historiaa, ja Raamattu miesten kirjoittamana kirjana on tämän sorron ja alistamisen väline. Tämä näkökulma on vieras jokaiselle, jolle Raamattu on rakas ja Jumalan ilmoitus. Ihmisen näkökulma – oli se mies- tai naisnäkökulma – on, kuten sanoin, aina syntisen ja Jumalaa vastaan kapinassa olevan ihmisen näkökulma.

Samalla on sanottava, että naisen asemassa on hyvin paljon korjattavaa, sekä meidän maassamme että varsinkin kolmannessa maailmassa. On aivan totta, että vahvemmassa asemassa oleva, eli miehet, ovat käyttäneet meilläkin väärin valtaansa sekä kodissa että laajemmin yhteiskunnassa. Siinä ei ole mitään puolusteltavaa. Vielä enemmän on työtä tehtävänä maamme rajojen ulkopuolella. Lähetystyötä syytetään edelleen naisen sortamisesta, kun se opettaa raamatullisia perhearvoja. Lähetystyön veteraanit voisivat antaa aivan toisenlaisen näkökulman. Perheitään pakkoavioliittojen ja sukuelinten silpomisuhan vuoksi pakenevat tytöt otetaan vastaan, heille pyritään järjestämään turvallinen koti ja koulutus, ja koetetaan antaa aivan toisenlaisia elämän eväitä kuin mitä heille olisi muuten tarjolla. Tällä hetkellä tuskin mikään muuttaa lähetyskenttien naisten elämää niin paljon kuin tytöille annettava koulutus. Mutta paljon tapahtuu myös varttuneempien parissa: uskoon tulleet miehet opettelevat vaivalloisesti luopumaan avioliiton ulkopuolisesta seksistä ja perheväkivallasta, kuten evankeliumi opettaa jokapäiväiseen parannukseen. Jos Eeva on paljon velkaa Adamille, Adam on paljon velkaa Eevalle, ja Jumalan sana on edelleen erittäin hyvä opas sille, joka haluaa hyvittää virheitään.