Haggai

Harva Raamatun kirja aukeaa niin yksiselitteisesti syntyhistoriastaan käsin kuin Haggain suppea kirja. Juuda oli saanut palata pakkosiirtolaisuudesta v. 538. Olot olivat kuitenkin sekasortoiset eikä temppelin rakentamiseen uskallettu vielä käydä käsiksi. Tässä tilanteessa Haggai astui esille ja vetosi voimakkaasti temppelin rakentamisen puolesta. Vetoomus tuli kuulluksi. Käskynhaltija Serubbabelin ja ylimmäisen papin Joosuan johdolla alettiin rakentaa temppeliä (ks. 1. Aik . Esra). Se vihittiin käyttöön v. 515 e.Kr.

Haggain kirja sisältää tarkat päiväykset, joiden perusteella hänen toimintansa voidaan määrittää alkavaksi 29.8. ja päättyväksi 18.12. 520. Hän profetoi siis samanaikaisesti kuin hänen työtään jatkanut Sakarja. Näihin kahteen profeettaan on hyvä tutustua samanaikaisesti. Mukaan on hyvä liittää myös Esran kirja, joka kertoo molempien profeettojen toiminnasta (Esr 5-6).

Kirjan kaksi lukua jäsentyvät vaikeuksitta neljän päiväyksen mukaan (1:1-15; 2:1-9; 2:10-19; 2:20-23). Kaiken keskuksena on temppelin rakentaminen, sen mukanaan tuoma siunaus ja työn rakentajiltaan vaatima puhtaus.

Lyhyt Haggain kirja elää Uuden testamentin puolella melkein ainoastaan Heprealaiskirjeessä (Hepr. 12:26). Haggain välittämä Jumalan lopunajallinen lupaus maailman tapahtumiin tarttumisesta (Hagg. 2:6) sovelletaan nyt viimeiseen tuomioon: "Hänen äänensä pani silloin maan järisemään, ja nyt hän on luvannut: Vielä viimeisen kerran minä panen maan järkkymään, enkä vain sitä, vaan myös taivaan."