Eilen talousmiehet olivat tiukkoina. Tiettyjen hankkeiden kohdalla oli tapahtunut tilinylitys ja asianomaiset saivat asiasta ilmeisen ansaittua sapiskaa. Tässä salissa on paljon taloudellista ja hallinnollista asiantuntemusta eikä sen edessä auta paljon selitellä. 

   Minulta vei päivän verran ymmärtää, että täältä ilokseni puuttuu yksi piirre. Täällä ei ole yhtään räyhäpopulistia, joka tahtoisi riekkua julkisesti tällaisella virheellä. Kritiikki on kovaa, mutta sillä ei haluta julkisesti tahrata sen enempää piispoja kuin koko kirkko-organisaatiotakaan. Kukaan ei pyri tekemään näillä asioilla vaalityötä saati saamaan ihmisiä eroamaan kirkosta. Jollakin tavoin edustajat ovat siis eri käsityksistä riippumatta kirkon puolella.

Kirkkolaki palasi nyt täysistuntoon. Sen sisältö määritettiin tiistaina yksinkertaisella enemmistöllä ja nyt katsottiin, saako se taakseen määräenemmistön.  Edellisessä äänestyksessä hävinnyt osapuoli ilmoitti tyylikkäästi tulevansa lain taakse, koska yksimielisesti hyväksytyllä lailla on eduskunnassa paremmat mahdollisuudet menestyä. Laki hyväksyttiin siis yksimielisesti ja etenee nyt eduskunnan käsittelyyn.

Eilinen päivä oli tyypillistä kirkolliskokouksen arkea rankimmillaan, mutta myös parhaimmillaan. Aloitimme aamuyhdeksältä aamuhartaudella ja päätimme iltahartauteen iltayhdeksältä. Siinä välissä taukoja oli todella vähän. Mutta koskettavan iltahartauden jälkeen istuimme vielä iltaa lähes puoliyöhän asti, paransimme maailmaa ja ehkä hiukan kirkkoakin. Ja vaikka isossa salissa ollaan kuinka erimielisiä, teekupin äärellä ei ole pakko murjottaa. Erimielisyydet eivät varmaan poistu, mutta tiedetään hiukan paremmin, minne kukin on menossa.