Tänään aamupäivällä käsiteltiin Kirkon tulevaisuusselontekoa, jonka nimi on Siunauksen signaalit. Tämä on järjestyksessä neljäs tulevaisuusselonteko ja luonteeltaan aivan uudenlainen. Se on ottanut mallin Sitran maatamme varten tekemästä selonteosta: On kuunneltava heikkoja signaaleja ja katsottava, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.  

   Malli on siis kopioitu maalliselta puolelta ja se on hämmentävää.  Maallisen yhteiskunnan suunta on avoin ja se etsii sitä, mikä on järkevää ja tarpeellista. Kirkon suunta taas on määritetty: Se suuntautuu kohti Jumalaa ja hänen todellisuuttaan. Valtio on vapaa etsimään suuntaansa, mutta Kristuksen Kirkko ei. Hämmentävää on myös, miten nyt koottu hyvin pieni joukko on valittu. Se antaa ikävän vaikutelman siitä, että asia on ollut pussissa ennen kuin se tuli säkkiin.

   Siunauksen signaalit ei ole toimintaohjelma, vaan selonteko, mutta tottahan se vaikuttaa myös toimintaohjelmiin.  Silloin teitä on kaksi. Voimme yrittää tuntea Jumalan oman järkemme, oman kokemuksemme ja oman yhteisömme viisauden perusteella. Suomessa tätä on kutsuttu yleiseksi ilmoitukseksi. Ja toinen polku: Voimme yrittää tuntea Jumalan Kristuksesta, Raamatusta ja sakramenteista käsin. Suomessa tätä on kutsuttu erityiseksi ilmoitukseksi. 

Siunauksen signaalit näyttävät lähtevän hyvin selvästi yleisen ilmoituksen tielle enkä näe siellä kovin paljon kiinnostusta erityiseen ilmoitukseen.  Uuden testamentin välittämä evankeliumi perustuu kuitenkin siihen, mitä suuri Jumala on armossaan tehnyt ja toteuttanut Kristuksen ristillä ja ylösnousemuksessa. Tästä todistavat Vanhan testamentin profeetalliset ja Uuden testamentin apostoliset kirjoitukset. Mitä silmä ei ole nähnyt, mitä korva ei ole kuullut – sen Jumala on paljastanut meille. Tällä Jumalalla on armollisen Isän kasvot.  Jos taas perustamme käsityksemme Jumalasta yleiseen ilmoitukseen, lähdemme samalle tasolle muiden uskontojen kanssa.  Siirrymme sinne, missä Jumala syntiin langenneessa maailmassa salaa itsensä ja lyö sokeudella, tekee viisaat typeriksi ja saattaa ihmiset keksimään itse omat jumalansa.  Sillä tiellä heittelehditään korttiennustelun, energiakivien ja julman karman lain varassa, kunnes marsalkka kärsimys ja amiraali ahdistus kaatavat kaikki korttitalot enemmän tai vähemmän siistiin riviin.

Siinä vaiheessa kun signaaleista aletaan tehdä toiminnallisia johtopäätöksiä, polkuja on siis kaksi. Toinen johtaa kumartamaan häntä, joka on maailman valo. Toinen johtaa tielle, joka kuvataan inhorealistisesti Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa. Ortodoksisisar kirjoitti koskettavasti pyhästä toimituksesta: Se kohotti minut siihen todellisuuteen, mihin mikään inhimillinen pohdintani tai toimintani ei olisi voinut minua kohottaa. Hän sai kohdata elävän ja todellisen Jumalan, ei ihmisen omaksi kuvakseen luomaa saippuakuplaa.