Kaataessaan aloitteen samaa sukupuolta olevien vihkimisestä viime kirkolliskokous pyysi piispainkokoukselta tienviittoja eteenpäin. Nyt piispat vastasivat kirkolliskokoukselle kirjeellä. Kirje on hämmentävä asiakirja. Milloinkaan aiemmin piispojen keskinäinen erimielisyys ei ole tullut esille näin selvästi. Kymmensivuinen kirje on luettavissa täältä. Se pyrkii etsimään erimielisyyden keskellä kapeaa yhteistä tietä. Tämän yhteisen tien etsimisen lopetti omalta osaltaan Helsingin piispa salliessaan omien pappiensa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja.

Piispojen kirje ei ole aloite eikä se sellaisenaan johda jatkoseuraamuksiin. Itsestään selvää kuitenkin on, että jo tämä kirkolliskokous joutuu palaamaan asiaan.  Uudelle päätökselle ei ole tässä kirkolliskokouksessa vaadittavaa määräenemmistöä. Siksi nämä neljä vuotta käytetään puhumiseen ja pohtimiseen – asia tuskin etenee.

Piispojen kirje kirjoitti kipakan keskustelun. Minäkin käytin puheenvuoron ja se on alla.

---

Viime kirkolliskokous teki neljä vuotta työtä avioliittokäsityksen laajentamista käsittelevän aloitteen kanssa. Se kävi läpi tarkan valiokuntatyön – perustevaliokunnan jäseniltä kului tuohon työhön arviolta kuukautta vastaava työmäärä – ja tuli päätettäväksi täysistuntoon, jossa aloite kaatui. Näitä asioita ei julisteta päätetyiksi lehtien palstoilla eivätkä ne kuulu yksittäisen piispan eivätkä edes piispainkokouksen päätösvaltaan. Ne kuuluvat tänne, kirkolliskokoukseen – sinut on valittu tekemään päätöstä. Jos me emme pidä arvossa tätä salia, tuskin pitävät muutkaan.

Jokainen piispojen kirjettä lukeva huomaa, että piispojen yksimielisyys on haurasta. Itse asiassa tämä kirje on enemmänkin osoitus erimielisyydestä. Kiinnitän kuitenkin huomiota yhteen käsitteeseen.  Piispojen kirje puhuu Kirkon ykseydestä, mutta varsin vajavaisesti.

Kirkon ykseys on erittäin tärkeä asia. Ei ole kristityn vapaasti päätettävissä tahtooko hän kirkon ykseyttä vai ei. Se on meidän Herramme oma pyyntö ja rukous. Siihen olemme sidottuja. Jokaisen kristityn on pyrittävä Kirkon ykseyteen.

Kokonaan sivuun jää kuitenkin toinen puoli: Raamattu opettaa, että meillä on paitsi paine yhteen myös paine erilleen. Kaikki ei ole Jumalan tahdon mukaista, ei seurakunnassakaan, ja silloin kehotetaan välttämään ja karttamaan sitä, sulkemaan ovet ja menemään muualle. Raamatun vastaiset päätökset hajottavat Kirkkoa eikä niitä voi sivuuttaa toistamalla ykseyden vaatimusta. Meillä on paine yhteen, mutta meillä on myös Raamatun mukaan aito ja oikea paine erikseen, ja se jää tässä kirjeessä täysin sivuun.

Palaan vielä ykseyteen sellaisena kuin sen ymmärrän. Kirkon ykseys ei ole vain Suomen pienen evankelis-luterilaisen kirkkokunnan ykseyttä. Se on ykseyttä Kristuksessa ja hänen evankeliumissaan, ykseyttä koko maailmanlaajan Kirkon kanssa ja se ulottuu yli ajan rajan, suureen kirkkauteen. Tätä ykseyttä ei saa Raamatun vastaisilla päätöksillä rikkoa.